Kartta- ja Napajäkäliä

KARTTA- JA NAPAJÄKÄLÄT

(Rhizocarpaceae ja Umbilicariaceae)

 Abisko 2012 ja Haltin erämaa 2011.

Karttajäkälät
 

Karttajäkälät ovat tiukasti alustaansa (kivipinta) kiinnittyneitä rupijäkäliä, yleensä pienialaisina laikkuina esiintyviä. Sekovarret eivät (ainakaan selvästi) liuskaisia. Kasvupaikkana yleisesti kalliot.

Napajäkälät

 

Kuvaus: Liuskanapajäkälä kuuluu napajäkälien (Umbilicariaceae) heimoon ja suvusta on Suomessa tavattu 21 lajia. Jäkälä on lehtimäinen, ohut ja hauras, keskeltä alustaansa napamaisesti kiinnittynyt. Yläpinta ruskean musta liuskoittunut ja heikosti kiiltävä, alapinta musta ja sileä. Ritsoidit ja soraalit puuttuvat. Kotelomaljat uurteisia, harvinaisia.

Koko: Liuskamaiset sekovarret limittäin tiheässä, < 5 cm leveitä, yleensä pienempiä.

Kasvupaikka: Kivipinnalla avoimilla paikoilla, pystypinnoilla.

Napajäkälät ovat Lapissa varsin harvinaisia. 

 

 

Suo. Ystävä.

Suunnistaminen tunturimaastossa vaatii kokemusta. Onneksi suolla pääsee siinä helpommalla. Muttei eteenpäin.

Kun Abiskossa poikkeat Kungsledenin vaellusreitiltä länteen kohti poluttomia osioita noustaksesi Skandivuoristoon, matkaan saattaa ilmestyä aavistuksenomaisia hidasteita.

Tässä näkyvä esimerkki on nevasuo. Nevat ovat puuttomia, toisinaan hyvinkin märkiä avosoita. Niillä märät ja kosteat pinnat vuorottelevat kuivempien mättäiden kanssa.

Jääleinikki

JÄÄLEINIKKI
(Ranunculuc Glacialis)

Abisko 2012. Kasvi joka ei meinannut antautua bongattavaksi. Tämä yksilö piileksi jäätikön reunassa josta se oli kahlattava kuvattavaksi. Suomessa rauhoitettu laji.

Heimo: Leinikkikasvit – Ranunculaceae

Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho.

Korkeus: 5–20 cm. Varsi koheneva–pysty, kalju, kiiltävä, violetinsävyinen.

Kukka: Teriö säteittäinen, aluksi valkoinen, myöhemmin punertuva, 20–25 mm leveä; terälehtiä 5, verholehtiä pidempiä. Verholehtiä 5, alapinnalta tiheään ruskeakarvaisia, pitkään säilyviä. Kukkapohjus kalju. Heteitä paljon. Emiö erilehtinen, emejä useita. Kukkia varren päässä 1–2.

Lehdet: Kierteisesti, tyvilehdet pitkäruotisia, varsilehdet ruodittomia. Tyvilehtien lapa pitkulaisen pyöreähkö, möyheä, kiiltävä, 3-lehdykkäinen, lehdykät ruodillisia, syvään liuskaisia. Varsilehtien lapa pyöreähkö, moniliuskainen.

Hedelmä: Kalju, 2–3,2 mm pitkä pähkylä, kärjessä 0,7–1,6 mm pitkä, suora–käyrä ota. Pähkylöitä useita yhdessä.

Kasvupaikka: Tunturipaljakan sulavesipurojen partaat, lumenviipymät.

Kukinta: Heinä–elokuu.

Voin kertoa, kyllä, oli viileää.

Juolukka

JUOLUKKA
(Vaccinium Uliginosum)


Abisko 2012. Ei ollut juolukalle vuosi niin suotuisa, marjoja ei näkynyt.


Tuntomerkit:
Juolukka on pysty, 15–50 cm korkea monivuotinen varpukasvi. Sen varsi on tyveltä haarova, väriltään ruskehtava ja puutunut. Lehdet ovat talveksi varisevia, vastapuikeita, ehytlaitaisia, tylppiä ja suipohkoja. Väriltään lehdet ovat päältä harmaan sinivihreitä ja alta vaalean vihreitä. Kukinto on 1–3 kukkainen latvaterttu. Juolukka kukkii valkoisin tai punertavin kukin touko-kesäkuussa. Vahapeitteinen marja on 8–12 mm:n kokoinen, pallomainen tai munanmuotoinen, usein hieman kulmikas. Marja on väriltään harmaansininen ja sisältä vaalea. Se on mehukas ja maultaan mieto.

Näköislajit:
Mustikan (Vaccinium myrtillus) lehdet ovat sahalaitaiset ja ohuet. Mustikan varret eivät kasva niin korkeaksi kuin juolukalla ja varret ovat vihreät sekä särmikkäät. Marjat ovat pienempiä ja sävyltään tummempia sekä sisältä kauttaaltaan tummansinisiä verrattuna juolukan marjoihin.

Kasvupaikat:
Juolukka on kosteiden paikkojen kasvi. Se on yleinen suovarpu, joka kasvaa pääasiassa rämeillä sekä korpien ja lettojen mättäillä. Juolukan marjonta on runsasta soistuvilla kankailla ja kangasmaiden rantametsissä. Lapissa se menestyy kuivemmilla seuduilla, joten sitä tavataan pohjoisessa myös kangasmetsissä ja tunturikankailla.

Satokausi:
Juolukka kukkii myöhään, lähes puolukan kukinta-aikaan. Juolukka voi marjoa hyvin sellaisinakin vuosina, jolloin mustikan kukat paleltuvat. Suojaisissa rantametsissä kasvavan juolukan kukat paleltuvat harvoin. Juolukan poiminta ajoittuu noin puolta kuukautta myöhäisemmäksi kuin mustikan eli juolukka on kypsä poimittavaksi elokuussa. Parhaimmat juolukkasadot saadaan Metsä-Lapista

Lappia läpi ruovikossa ryömien

Millaista se on?

Kaksi kesää, kaksi pitkää vaellusta läpi Suomen ja Ruotsin, vähän myös Norjankin Suurtuntureiden, samaan aikaan selaillen ruotsinkielistä kasviota?

Hellettä, sadetta, myrskyä?

Telttayöpymistä ja kaikkien aikojen räkkää?

Ei hassumpaa. Yliopisto-opiskeluun liittyvän kasvion voi koettaa kasata siis näinkin. Käy.