Lapinorvokki

Lapinorvokki

Halti 2011. Niinkuin valaistuksesta näkyy salaman räpsähdettyä, kyseinen kasvi löytyi vahingossa eräänä yöllä teltalta.. hmm.. helpotukselle hiipiessäni. Kamera reisitaskussa ja taas yksi kasvi kuvattuna.

Lapinorvokki on monivuotinen ruoho joka saattaa olla hyvin runsas Lapin lehdoissa, mutta jää siellä usein huomaamatta kookkaampien kasvien joukosta. Näkyvimmillään se on ylätuntureitten paljakan matalakasvuisilla niityillä ja lumimailla, joissa maanpinta saattaa parhaaseen lapinorvokin kukinta-aikaan olla sen keltaisten kukkien täplittämä laajoilla aloilla.

 Korkeus: 5–12 cm. Varsi lehdekäs, haaraton

Kukka: Teriö lievästi vastakohtainen, keltainen, n. 1 cm leveä; terälehtiä 5, alimmassa lyhyt, tylppä kannus. Verholehtiä 5.

Lehdet: Tyviruusukkeena ja varrella vastakkain, ruodillisia.

Useimmat luonnonvaraiset orvokkimme ovat sinikukkaisia ja kaiken kaikkiaan toistensa näköisiä. Lapinorvokki on toista maata: sen tunnistaa välittömästi jo keltaisen teriön ja pohjoisten kasvupaikkojensa perusteella. Lapinorvokki koristaa kosteikkoja yleisenä Inarin Lapin pohjoispuoliskolla ja Luoteis-Enontekiöllä lievästi mereisen ilmaston alueella. Sisämaalapin mantereisilla alueilla se on jokseenkin harvinainen, eteläisimmät kasvupaikat ovat Ivalojoella, Pallastuntureilla ja Saariselällä rehevillä jokivarsiniityillä ja lehtomaisissa rantakuusikoissa. 

Lakka, Hilla

Lakka (Rubus Chamaemorus)

Abisko 2012. Kymmeniä nimiä kantava marja, suomuurain, hilla... Ihmeellinen herkku vaeltajan aamupuurossa, mutta jälleen kerran, ei marjoja!

Monivuotinen ruoho joka kuuluu ruusukasvien heimoon.

Korkeus: 10–25 cm. Varsi 2-lehtinen

Kukka: Kasvi 2-kotinen (hede- ja emikukat eri yksilöissä). Teriö säteittäinen, valkoinen, 2–3 cm leveä; terälehtiä 5, lanttokärkisiä. Verholehtiä 5. Hedekukka: heteitä paljon, emiö surkastunut. Emikukka: emiö erilehtinen, emejä useita, heteet surkastuneet. Kukat yksittäin. Tämä siis tarkoittaa surullista tosiasiaa kaikille herkkusuille, yksi kukka = yksi marja.

Lehdet: Kierteisesti, melko pitkäruotisia. Lapa pyöreähkö–munuaismainen, matalaan 5–7-liuskainen, hammaslaitainen, poimuinen ja usein myös kurttuinen, varsinkin alapinnaltaan karvainen, keltanystyinen

Lakan marjominen vaihtelee hyvin paljon eri vuosina. Kukinta-aikaan sattuvat hallat voivat yhdessä yössä pilata koko sadon ja viileät säät pitävät pölyttäjät muutenkin kankeina paikoillaan. Rankkasateet ja myrskyt repivät herkästi terälehdet, jolloin hyönteiset eivät löydä kukkia. Kasvukauden huonot säät näkyvät vielä seuraavana kesänäkin heikkona kukintana. Lisäksi runsasta satovuotta seuraa yleensä luonnostaan heikompi kukinta ja korkeintaan keskinkertainen satovuosi kasvin toipuessa ponnistuksestaan. En osaa sanoa mikä edellämainituista syistä oli painanut lakan kukinnan vähäiseksi, alueella tosin oli runsaasti parivuotta aiemmin tunturimittarin tekemiä puutuhoja, liekö nämä johtaneet pölyttäjien puutteeseen, tiedä en.

Kultapiisku

Kultapiisku (Solidado Virgaurea)
















(Elokuu 2012, Abisko)

Kultapiisku on mykerökukkainen, monivuotinen ruoho. Kuvassa oleva yksilö ei ole onnistunut kukkimaan vaikka kukinta sijoittuukin normaalisti välille heinä- syyskuu.

Kukka: Kukat muodostavat n. 1–2 cm leveitä, kehtosuomujen suojaamia kukkamaisia mykeröitä.

Korkeus: 30–100 cm

Lehdet: Kierteisesti, tyvilehdet pitkäruotisia, varsilehdet ruodittomia.

Luonnonkasvillisuuden monimuotoisuus on seurausta siitä, että useimmilla lajeilla on melko ahdasrajaiset kasvupaikkavaatimukset. Säännöstä poiketen kultapiisku on erittäin sopeutuvainen, se kasvaa Saaristomeren ulkoluoduilta pohjoisimman Lapin tuntureiden paljakalle ja kuuluukin Suomen yleisimpiin kukkakasvilajeihin.

Laaja-alaisen lajin ulkomuoto vaihtelee paljon. Pohjois-Suomessa esiintyvä alalaji, pohjankultapiisku (ssp. alpestris) on pienikokoisempi ja suurikukkaisempi kuin eteläinen metsäkultapiisku (ssp. virgaurea), mutta vaihtelu on vähittäistä ja rajanveto hankalaa. Ilman kukintoa kyseinen kasvi on tulkittu kultapiiskuksi.

Koiranputki

Koiranputki (Anthriscus sylvestris)

(Elokuu 2012, Krigsgränsen, Ruotsi)

Koiranputki on monivuotinen sarjakukkaiskasvi.

Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho. Juurakko pysty ja paksu.

Korkeus: 50–150 cm. Varsi yläosasta haarova, särmikäs

Kukka: Teriö säteittäinen, valkoinen, n. 3–7 mm leveä (laitakukat vastakohtaisia ja muita suurempia)

Pohjois-Suomessa koiranputki esiintyy alkuperäiskasvina lehdoissa, jokien ja purojen varsilla sekä tunturikoivikoissa ja on ilmeisesti eri kantaa kuin eteläisen Suomen pientareilla kasvavat lajitoverinsa, vaikka näiden välillä ei olekaan selviä ulkonäköeroja.

Vaikka sanotaankin "lykätä koiranputkea" viitaten kuolemaan, ei se maustaan huolimatta ole myrkyllinen. On vain peevelin pahanmakuinen.